Moi kuohulaiset!
Nyt kun on suunnilleen toipunut viime lauantain bileistä Artlabissa, haluaisin kiittää kaikkia osallistuneita tosi onnistuneesta tilaisuudesta. Palautteen perusteella Vallilan Panimon tasting onnistui, ja meidän pieni Podcast-huoneemme yllytti mukavaan menoon tastingin jälkeen. Anni ja Pinja kiittävät myös kuohulaisia, että saivat olla mukana tekemässä tunnelmaa. Jengillä näytti olevan hauskaa ja meno sen mukainen. Tähän loppuun laitan yllä olevan innoittamana youtubesta linkin Artlabin house bandin Nitro Discon version Matin ja Tepon "Vauhti kiihtyy"-biisistä. Sinne pitäis päästä kun kopioi tämän osoitteen:
https://youtu.be/B2hBF7gML5M
Nitro Disco on uskomattoman laajalla ohjelmistollaan ehkä Suomen monipuolisimpia bilebändejä ja tilattavissa häihin ja muihin juhliin.
Aurinkoista kevään odotusta! Nähdään pian.

toivoo Matti O.

Upea iltapäivä Artlabissa!

Kaikista Kuohun tilaisuuksista menevimmäksi minusta muodostui käynti Artlabissa Nilsiänkadulla. Kiitos seura, kiitos Artlab Matti, Anni ja Pinja.

Lauantainen iltapäivä lähti hyvin nousuun puheenjohtajan hankkimilla Olarin panimon oluilla. Niiden siivittämänä porukka kiersi Matin johdattamana Artlabin tilat ja äänitysstudiot ja oli melko vaikuttunut; ”Eihän näitä näe, jos ei pääse tällaisiin käymään”.

Erityinen kohokohta oli Vallilan panimon kahdeksan oluen tasting. Kaikki olivat laadukkaita ja upposivat hyvin. Lisäksi jokainen oluista oli toisistaan hyvin poikkeava. Jokaisesta maistellusta oluesta kuultiin paitsi perustiedot myös tarina. Panimon johtajan esitys ei ollut markkinointia, vaan hyvin yksityiskohtaista tietoa oluen tekemisestä. Artlabiin jäi vielä myymätöntä juotavaa, jotka ajattelin hakea alkuviikosta. Oluita myydään panimon myymälässä Nilsiänkatu 10.

Sitten se toinen kohokohta; karaoke Pinjan johtamana äänieristetyssä podcasting-studiossa. Siellä meno yltyi hurjaksi. En ole koskaan karaokessa laulanut (en muista, en myönnä), mutta eilen vedin yksin Tonnin stiflat ja You´ll Never Walk Alonen. Osallistuin myös kuoroihin. Minusta näytti siltä, että karaokeen kuuluu pyllynpyöritys. Sitä en edes kokeillut, vaikka Arja nimittelee minua pornoperseeksi.

Nimenhuutoon tein kuvakansion, jossa on joitain otoksia. Minulla on lisäksi videoita karaokesta ja koitan laittaa ne jossain vaiheessa naamakirjaan. Jonnan ja mun foxin joku nauhoitti Tenhossa ja laittoi sen nettiin enempää kyselemättä, ja niin teen minäkin. Yhden videon toisin poistin, kun siinä pyöri takapuoli niin vauhdikkaasti.

Artlabin porukka pyysi kertomaan, että tilaa voi vuokrata juhliin ja tapahtumiin. Sinne mahtuu kevyesti 25-50 ihmistä ja mukaan voi ottaa omat safkat ja juomat,

Lisää tällaista, KIITOS!

Heips 🌸
Maistelkaahan hyvin🍻
Mä olen tuolloin iltavuorossa, joten en pääse tällä kertaa..
Yt.Minna K.

Elävää kuvausta jo menneen ajan kotipesästä. Kirjoittaja on Hannu Vuorio, asui Hämeentie 48. Vuorio oli Suomen Kommunistisen Puolueen ay-liikkeestä ja vallankumouksesta vastannut työntekijä. Neuvostoliiton romahdettua hän ryhtyi kirjailijaksi. Edellä oleva on kaapattu kirjasta Nyman. Voidaan olettaa hänen kirjoittaneen jotain Kaisan pöydässä.

Kävelin Kolmeen Kaisaan, astuin kadulta sisään ja nousin portaat toiseen kerrokseen. Ja siinä se sitten oli, ensimmäinen lamakokemus. Laskusuhdanne oli syönyt portsarin ovelta. Vain läiskä seinässä kertoi että joku oli joskus nojannut siihen ammatikseen.

Katselin ovelta sisään ja huokasin helpottuneena että muita muutoksia ei Kaisassa näyttänyt tapahtuneen. Otin jo pari askelta kun huomasin että oli sittenkin. Tiskin jatkoksi oli hankittu jostain hollantilaisesta muovipuristamosta typerä baarirakennelma; sellainen jota keskiluokka toivoi kotiinsa ennen syntymääni, noin pienoiskoossa, pettyi kun ei saanut ja tekisi nyt itsarin jos saisi.

Onneksi ravintolasali oli muuten lähes entinen. Samoin kapakan ilmapiiri, jatkuvan tupakanpolton madaltamat miesten äänet, neljäkymmentä sätkää päivässä, naisten hyökkäävät säkätykset, sellaiset kuin vetäisi kynnellä ikkunaan, ja lasien itsenäinen elämä hiljaisena kilinänä. Ja lemu: kurjan sapuskan, brenkun ja tupakan kaikkeen pinttynyt tunkka jota ei olisi saanut lähtemään puhtaanapitolaitoksen raivokkaimmallakaan desinfioimisoperaatiolla; niitä köyhän kansan etuoikeuksia, ei tarvinnut katsella, tarvitsi vain sulkea silmänsä ja tiesi missä oli.

Entiseltä näytti myös asiakaspiiri. Pitkän tähtäyksen alkoholisteja jotka eivät olleet vielä siirtyneet oluesta lasoliin tai suoraan lasarettiin haima tai maksa poksahtaneina. Linnakundeja lyhytaikaisella vapaalla akkua lataamassa. Nuoria sutturoita joiden silmien väikkeen pilvi oli himmentänyt. Lähiseudun turhautuneita virkamiehiä jotka olivat ajat sitten menettäneet makuaistinsa ja kävivät laiskuuttaan, pelkästä liikunnan inhosta syömässä Kaisan sianruokaa. Ja tietysti eläkeläisiä jotka yrittivät viinan voimalla uskotella että tästä se elämä vasta alkaa vaikka kotona oli pakko lämmittää maksalaatikkoa ja sojokin venyi vain aamuisessa kusilastissa.

Kävin hakemassa tiskiltä pitkän, vaihdoin pikkurahaa puhelua varten ja etsin vapaan pöydän ikkunan vierestä. Vain ruokailijoille, ilmoitti lappu pöydässä. Ja kumma taika siinä lapussa piili. Kukaan ei ollut uskaltanut istua pöytään pelkkä tuoppi kourassa. Oli se vain niin lujassa usko kirjoitettuun sanaan. Mutta minä olin vapaa mies: istuin pöytään ikkunan vierelle, panin lapun käytävän puolelle ja luotin siihen että saisin istua rauhassa.

Sitten tuli pyhän oluen vuoro. Se oli Paratiisissa pantua verrattuna niihin vankilapanimon tuotteisiin joita jätkät valmistivat salaa verstaissa ja vessoissa ja joissa maistui aina päällimmäisenä hiiva. Ehtaa tavaraa: mallasohraa, humalaa ja sopivasti hiilihappoa niin että aromit levisivät epidemian tavoin suussa ja täyttivät hetkessä koko pään.

Kallistin lasia,

Arja on hoitanut meille uuden jäsenedun:

Kallio Bar, Hämeentie 12, myy keskioluttuopin viidellä eurolla jäsenkorttia näyttämällä. Normihinta 6,50 euroa.

Baarista enemmän sen FB-sivulla. Moni seuralainen käykin jo siellä pelaamassa bingoa.

Etu on voimassa heti ja koko ajan.